Voi *piip* nyt taas!

Voisin kertoa sinulle perheemme lumilingon surkuhupaisan elämänkaaren. Koska tämä kyseinen murheenkryyni on surullisen kuuluisa sen myyneen liikkeen myyjien keskuudessa enkä halua mustamaalata ketään tai mitään tahoa, en mainitse lingon merkkiä tai ostopaikkaa. Haluan vain jakaa kanssasi tämän tarinan, joka naurattaisi, jos se ei itkettäisi. Edellisestä artikkelistani Pirun talvi  voit lukea oman mielipiteeni lumitöistä. Perheen uusi tulokas Kaikkihan alkoi vuonna 2021 syksyllä, kun mieheni kanssa päätimme, että meille riitti se käsin lumen kolaaminen. Olimme matkalla sukulaisia tapaamaan toiseen kaupunkiin ja aioimme käydä ostamassa tietyn lumilingon, jota ei omasta kaupungistamme enää saanut. Sopivasti kyseisen kaupungin liikkeestä se linko löytyi vielä. Vastassa meitä oli heti innokas myyjä, joka avuliaasti lähti meitä johdattamaan tiedustelemamme lumilingon luo. Myymälässä oli sitä vain yksi kappale vuodenajasta johtuen, valmiiksi koottuna, kun esittelykappaleena

En olekaan vielä kirjoittanut talvesta, vaikka aihe on hyvinkin ajankohtainen. Minulla on vain yksi mielipide asiasta; inhoan talvea. Lapsena muistaakseni pidin talvesta jossain määrin, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, vuosi vuodelta olen alkanut inhota talvea enemmän ja enemmän. En vain kestä tätä kylmää, tuulta, pakkasta, loskaa, vettäkin joskus, pimeää ja koko ajan vaihtelevaa säätä. Olen ehdottomasti kesäihmisiin lukeutuva. Laidasta laitaan No eivätköhän kaikki Suomessa asuvat ole surullisen tietoisia siitä, että jos asut Lapin rajan alapuolella, talvi on juurikin tuollaista laidasta laitaan menemistä. Viime vuosina lumi on tullut aina vain myöhemmin ja myöhemmin, aina ei vielä joulukuussakaan ole lunta, toisina vuosina taas se lumi saattaa tulla tupsahtaa jo lokakuussa. Muistanpa myöskin yhden vuoden, kun lunta ei ollut joulunakaan, vaan ensilumi tuli vasta sitten vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa. No minullehan riittäisi se lumi ihan vain jouluna, sitten saisi sula