Wilma, Wilma, Wilma... Wilma... vielä kerran Wilma!

Tämän artikkelin otsikko jo itsessään kertoo varmasti paljon teille, joilla on päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia. Omat lapseni ovat nyt muutaman vuoden olleet Wilman piirissä, joten Wilman alkuajoista en osaa sanoa omaa mielipidettäni, mutta uskoisin, että se on kehitetty hyvän idean pohjalta ja ehkä se onkin alussa ollut toimiva ja hyvä kanava. Sitten on iskenyt luultavasti sääntö-Suomi ja/tai byrokratia, kuten aina.

Teoriassa hyvä, käytännössä huono

Ajattele, lapsen kaikki koulua tai päiväkotia koskevat asiat yhdessä paikkaa, selkeä viestintäkanava kodin ja koulun tai päiväkodin välillä, lapsen poissaolot kirjattuna selkeästi ylös, henkilökunnan tiedot helposti saatavilla, päätökset ja hoitokyselyt yhdessä sovelluksessa, käytännössä kaikki niputettu siististi yhteen. Kuulostaa hyvältä, todellakin. Mutta, todellisuushan ei yleensä vastaa ajatusta, eikö? Wilma on yksi näistä asioista, joissa todellakaan teoria ja käytäntö eivät kohtaa.

Vanhin lapseni aloitti koulun tänä syksynä ja Wilma-tykitys on noussut aivan uusiin sfääreihin, en osannut kuvitellakaan päiväkoti- ja eskariaikana, millaiseksi tämä tulee kehittymään. Poltin hermoni jo eskarin aikana Wilmaan, mutta tämä on jotain aivan muuta. Kun sähköpostini kilahtaa Wilmaan liittyen, tunteitani kuvaa parhaiten syvältä kumpuava raivo.

Ei mene yhtäkään arkipäivää, ettei Wilmasta jotakin ilmoitusta tule, yleensä niitä tulee päivässä 3-10kpl. Suurin osa vielä on jotakin turhaakin turhempaa, yleensä kaikille vanhemmille lähteviä tiedotuksia, osa myös pelkästään ruotsiksi. Kysynpähän vain, mitä ihmettä minä, täysin ruotsia taitamaton, teen sillä hiivatin ruotsinkielisellä ilmoituksella jostakin? Enhän minä edes tiedä mitä tiedote koskee, kun siinä ei ole sanaakaan suomea! Enkä tosiaan tuhlaa aikaani kääntäjällä leikkimiseen, äitinä minulla on ”hieman” jotain muutakin tekemistä.

Vanhempien osallistuminen, halusit tai et

Tästä voidaankin siirtyä seuraavaan ärsytykseen, nimittäin vanhempien osallistuttamiseen. Vähän väliä on teemaviikkoja, teemapäiviä, retkiä, milloin mitäkin ja niihin kaikkiin pitäisi vanhempien osallistua jollain tapaa. Koulusta tungetaan jatkuvalla syötöllä vanhemmille lisää metatöitä, otan esimerkiksi vaikka oman lapseni koulun teemaviikon, joka oli syysloman jälkeinen viikko. Piti joka päivä pukeutua tietyn värisiin vaatteisiin, maanantaina mustiin, tiistaina valkoisiin, keskiviikkona sinisiin, torstaina keltaisiin, perjantaina punaisiin, vai miten päin ne nyt menivätkään. Osaat varmaankin arvata, että muistinko?

Sitten on myyjäisiä, joihin pitäisi leipoa, vanhempainillat, HOJKS:it, vanhempainvartit, retkiä joihin pitää muistaa laittaa mukaan milloin mitäkin, ottakaa huomenna sininen kartonkipala mukaan kouluun, ei kun keltainen, ei kun sittenkin puolikas peruna, myykää, ostakaa, lahjoittakaa, tehkää, leipokaa, osallistukaa. Illalla klo 22 saattaa kilahtaa viesti, että huomenna sitten luistimet mukaan, kuka muka tuohon aikaan vielä lukee Wilmaa? AIVAN HIIVATIN KOKO AJAN JOTAKIN! Odotan sitä kaunista päivää että milloin Wilmaan kilahtaa viesti, että nyt onkin sellainen teemaviikko, että vanhemmat hoitavat itse opetuksen kotona, eivätkä lapset tule lainkaan kouluun.

Ja mikä ihmeen idea siinäkin on, että osa lapsen asioista suostutaan hoitamaan vain Wilman kautta, mutta joskus sitten opettajalta tuleekin viesti Whatsappissa? Toisinaan kun sitten laittaa opettajalle viestiä Whatsappissa, hän vastaakin Wilman kautta, soittaa tai vastaa kyllä Whatsappissa ja käskee kysyä samaa asiaa Wilman kautta, joihinkin asioihin sitten taas vastaakin siellä Whatsappissa. Yritä tässä nyt pysyä kärryillä, että minkä asian voi hoitaa Wilmassa, sähköpostilla, Whatsappilla, puhelimessa, milloin mitäkin kanavaa pitkin.

Aivot lukevat mitä sattuu

Itse näen yhtenä isona, siis todella isona ongelmana Wilmassa sen, että ärsyynnyn nykyään myös hyvistä yhteydenotoista sen kautta. Esimerkkinä HOJKS-keskustelu, lapseni opettaja varmisti sen ajankohtaa ja onko vain toinen vai molemmat vanhemmat tulossa. Vastasin ja sillä hyvä, no ei, kun opettaja kehtasi kuitata, että hieno homma, aika sovittu ja nähdään! Siis tuohan oli oikeasti hyvä, molemmat osapuolet tiesivät, että aika on sovittu ja kaikki ovat samalla sivulla. Mutta kun näin sähköpostissa ilmoituksen tuosta viestistä ja kirjauduin sisään jupisten ja kiroten, luin viestin suurin piirtein näin: ”No hyvä että tajuatte älykääpiöt molemmat tulla paikalle, kuitenkin lapsen asioista kyse.” Ja siis viesti oli täysin neutraali, mutta sitä alkaa jo nähdä piilovittuilua kaikissa viesteissä tuota kautta, kun menee siihen ärsytysmoodiin sen kaiken turhaakin turhemman spämmäämisen takia. Voisinkin luokitella Wilman nykyään pitkälti roskapostiksi, sitä tahtia se nimittäin tykittää ilmoituksia, etteivät edes kaikki oikeat roskapostiviestit yllä samalle tasolle. Tai toinen esimerkki, olimme hakemassa lasta kesken päivän terveystarkastukseen, eikä tiedetty kauanko ajalla kestää. Ilmoitin asiasta Wilmassa ja opettaja vastasi, että syövät yleensä klo xx, eli lapsi lähtisi ennen sitä, niin kannattaa varata evästä mukaan jos aika venähtää eikä tule enää takaisin koululle siltä päivää. Hyvä, asia kuitattu, mutta ärsytyksestä sumeat silmät lukevat viestin, että kai tajuat, että lapsen pitää sitten syödä, tajuatko ruokkia lastasi. Siis tämä on ihan valtava ongelma ainakin itselleni! Pakko aina hengitellä hetki, jupista pahimmat jupinat pois ja lukea sitten tavuttaen se viesti vielä pari kertaa ja keräillä itseään, että saa naputeltua asiallisen vastauksen opettajalle.

Sitten tähän soppaan kun vielä lisätään ihmisten erilaiset kirjoitustyylit, niin ei hyvää päivää… Otan esimerkiksi oman lapseni koulun rehtorin. Hän ei nyt kovin usein laita Wilmassa mitään, yleensä kerran tai pari kuukaudessa muistuttaa vanhempia jostakin asiasta, mutta siis se hänen tyylinsä kirjoittaa ne viestit… Rehtori käyttää viesteissään paljon Caps Lockia eri kohdissa viestiä, erilaisia fontteja, lihavointia, kursivointia, sekä sen lisäksi useita fontin värejä. Siis niitä on aivan tuskaa yrittää lukea! Ja en tiedä onko hänellä vähän hassu tapa muotoilla sanansa vai johtuuko ärsytykseni taas vain Wilma-ärsytyksestä, mutta rehtori vaikuttaa holhoavalta ja/tai komentelevalta. Esimerkiksi otan syksyllä tulleen viestin, jossa kerrottiin läheltä piti-tilanteista koulun parkkipaikalla ja muistutettiin varovaisuudesta, nopeusrajoituksesta jne. Mutta siis rehtori kehotti vanhempia jättämään auton parkkiin puolisen kilometrin päähän ja sieltä saattavan lapset koululle ja lisäsi perään, että liikunta tekee hyvää! Siis minua tuo hänen tyylinsä ärsyttää, mutta en tosiaan enää tiedä, onko se peräisin pohjimmiltaan Wilmasta vai itse kirjoittajan tyylistä. Ja onhan se tietysti hyvä, että rehtori huolehtii, kun on lapsista vastuussa, mutta minä vain näen tuossa(kin) viestissä piilovittuilua, että kai tajuatte joskus harrastaa liikuntaa, vaikka tuskin nyt kyse siitä oli. Itse olisin kyllä jättänyt tuon viimeisen maininnan pois viestistä, en nimittäin usko olevani ainoa vanhempi, joka otti sen piilovittuiluna.

Vanhempien oma teemaviikko?

Ja koska tämä puhdas raivo Wilmaa kohtaan alkaa olla jo niin suuri, olen pohtinut, että mitäs jos alan alitajuisesti yhdistämään sen ylipäätään kouluun tai opettajiin ammattiryhmänä? Tämähän ei missään nimessä ole opettajien syy, on vain hyvä, että viestivät lasten asioista, mutta kyllä tässä alkaa jo Wilma tulla korvistakin ulos, mutta lisää viestejä ja tiedotteita vain tunkee ovista ja ikkunoista, viikonloput sentään saa olla rauhassa, ainakin vielä.

Lopputulemana on se, että olen todennut vihaavani Wilmaa. On aivan se ja sama mitä sieltä tulee, vaikka olisi hyvä ohjeistus, muistutus, ilmoitus, ihan mikä vain, minua ärsyttää ja löydän aina valitettavaa asiasta, koska Wilma ja sen aiheuttama raivo.

Mutta kun kouluissakin nyt koko ajan on jotakin teemajuttua, niin olen ärsytyksissäni pyöritellyt päässäni ajatusta vanhempien omasta teemaviikosta: Viikko ilman Wilmaa! Ja jos olisi onnistunut teemaviikko, voitaisiin ottaa myös kuukausi ilman Wilmaa, vuosi ilman Wilmaa… Minä en panisi pahakseni, en sitten pätkän vertaa!