Pakkoruotsi - asutaanko tässä Suomessa vai Ruotsissa?


Asutaanko tässä Suomessa vai Ruotsissa?




Suomi on tunnettu kaksikielisenä maana, koska kieltämme rikastuttaa ruotsin kieli. Tai mistä vinkkelistä asiaa nyt katsookaan, minulla on asiasta oma näkemykseni, joka tulee sinulle tutuksi kun jatkat lukemista.



Toinen kotimainen kieli

Jokaiselle Suomessa koulua käyneelle on selvää, että täällä on pakko opiskella ruotsia ala-asteelta lähtien. Tällä hetkellä sen opiskelu alkaa pakosti 6. luokalla, mutta sitä halutaan aikaistaa jo ensimmäisille luokille. Ensimmäinen vieras kieli valitaankin jo 1.-3. luokalla, vaihtoehtoina tällä hetkellä ovat englanti, ruotsi, saksa, ranska tai venäjä. Joten aivan pakko ei ruotsin opiskelua ole aloittaa vielä ensimmäisillä luokilla, mutta siihen saattaa tosiaan tulevaisuudessa tulla muutos.


Ruotsi on toinen kotimainen kielemme, joka on mielestäni aika absurdia. Miten niin se on toinen kotimainen kieli? Suomessa puhutaan suomea, se on meidän kotimainen kielemme ja piste. Mikä tekee ruotsin kielestä muka toisen kotimaisen kielen? Suomessa oli vuonna 2020 vain noin 228 000 ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvia, mutta eiköhän jokainen suomalainen osaa suomea. Mikäli siis ei lasketa mukaan suomenruotsalaisia, jotka kieltäytyvät puhumasta suomea.


Mielestäni tämä ”toinen kotimainen kieli” on hyvin omituista, paljon loogisempaa olisi, että toinen kotimainen kielemme olisi saame. Meillä kuitenkin on saamelaista historiaa ja aikanaan heitä on ollut paljonkin täällä. Nykyäänkin meillä on saamelaisia, hyvin vähän tosin, mutta on kuitenkin ja pitkään ollutkin. Silti esim. keskustelupalstoilla törmää usein mielipiteisiin, miten saamelaisia kouluja ei saisi olla, saamenkielisiä uutisia ym. Ruotsinkieliset vastineet ovat silti kuitenkin ok monille, koska olemmehan kaksikielinen maa. Mietin joskus, että mitäs jos tämä olisikin toisinpäin, että saame olisi toinen kotimainen kielemme ja ruotsinkieltä vihattaisiin samoin kuin saamea tunnutaan vihaavan? Voisi olla aika mielenkiintoinen asetelma.


Mutta ruotsalaisillahan ei käytännössä ole ollut mitään tekemistä meidän kanssamme, samalla tavalla kuin saamelaisilla. Joten miksi juuri ruotsi on ilmoitettu toiseksi kansalliseksi kieleksemme? Ja miksi tämä ei sitten muuten toimi kahteen suuntaan? Miksi ruotsalaisilla ei Ruotsissa ole opetuksessa pakkosuomea? Tasa-arvoa kehiin!



Ylpeät suomenruotsalaiset

Liki jokainen on varmasti joskus törmännyt kyseiseen ihmistyyppiin, nimittäin ylpeään suomenruotsalaiseen. Ei siinä mitään, tottakai saa olla ylpeä juuristaan ja kaksikielisyydestään, aina saa olla ylpeä juuristaan ja siitä mistä tulee. Mielestäni kuitenkaan itsessään suomenruotsalaisuus ei anna mitään syytä katsoa suomalaisia nenänvarttaan pitkin nokka pystyssä. Miksi se tekisi ihmisestä paremman kuin toisen, vain koska puhuu ruotsia? Ja jos nyt oikein pilkkua viilataan, me asumme Suomessa, emme Ruotsissa. Mikä siis tekee suomenruotsalaisesta paremman kuin suomalaisesta, vieläpä Suomen maalla? Painuisi sitten sinne Ruotsiin omiensa sekaan, jos täällä joutuu mielestään asumaan omalle arvolleen liian alhaisten seassa. Ei kun aivan! Eiväthän ruotsalaiset ymmärrä suomenruotsalaisten puhetta. Voisi elämä mennä vaikeaksi, eikä edes olisi ketään, jota katsoa alaspäin ja pitää roskasakkina.


Tuntuu jotenkin ihan hullulta, että joskus törmää suomalaiseen ihmiseen, mutta hänen kanssaan on silti kielimuuri, koska on niin pitkään puhunut vain ruotsia. Siis ihminen asuu Suomessa, työskentelee täällä ja on täällä päivästä toiseen, mutta silti ei käytännössä osaa suomea, se tuntuu ihan uskomattomalta. Suomenruotsalaisten kirjoittaminen suomeksi on myös aika hirveää luettavaa ja monesti saakin arvuutella, mitä milloin missäkin tekstissä on mahdettu tarkoittaa. Tämä on todella ärsyttävää, jos kyseessä on jokin tärkeä asia, vaikka terveyteen tai lasten asioihin liittyvä asia. Eli todellakin suomalainen voi kohdata kielimuurin toisen suomalaisen kanssa.



Palvelun vaatiminen ruotsiksi

Monesti asiakaspalvelun alalla törmää tilanteisiin, joissa vaaditaan palvelua ruotsiksi. Vuorossa pitäisi siis aina olla joku, joka osaa ruotsia jotta ruotsinkielisten palvelu on taattu, kaksikielinen maa kun olemme. Olen muutamaankin otteeseen osunut samaan jonoon, jossa suomenruotsalainen on vaatinut palvelua ruotsiksi, ainakin käsittääkseni, kun lopulta jostain on saapunut asiakaspalvelija, joka on puhunut ruotsia. Minähän en ruotsia osaa, joten varmaksi en osaa sanoa, onko ollut kyse palvelun vaatimisesta ruotsiksi vai onko ollut jotain hämminkiä. Luultavasti on ollut kyse kuitenkin ruotsinkielisen palvelun vaatimisesta, koska ennen sitä suomenruotsalainen on näyttänyt kiukkuiselta ja kovaan ääneen molottanut ruotsia ja sitten näyttänyt tyytyväiseltä, kun on löytynyt työntekijä, joka puhuu ruotsia. Eikä sitten suomenruotsalaisella olekaan enää ollut mitään sanottavaa asiakaspalvelijalle. Ja taas jono on kulkenut.


Mietin vain, että taaskaan tämä ei toimi kahteen suuntaan. Olen nimittäin useampaan otteeseen asioinut kaupassa myyjän kanssa, joka ei ole puhunut sanaakaan suomea, vaan ruotsia. Ei se kuitenkaan ole ollut ongelma minulle, sitten emme vain sanallisesti ymmärrä toisiamme, mutta ei ole haitannut, kun ei ole tarvinnut selvitä muusta kuin maksutapahtumasta. En ole myöskään osunut paikalle sellaisessa tilanteessa, jossa joku suomalainen vaatisi paikalle asiakaspalvelijaa, joka puhuu suomea. Toki sitä voi silti tapahtua ja varmasti jossain tapahtuukin, mutta on outoa, miten on useammankin kerran osunut paikalle, kun vaaditaan palvelua ruotsiksi. Kun siis ottaa sen huomioon, miten vähän on niitä ruotsia äidinkielenään puhuvia ja verrataan suomea puhuviin. Pitäisiköhän sitä itsekin alkaa kovaan ääneen ja mesoamalla vaatia palvelua suomeksi, vaikka ei olisi mitään muuta kuin kassalla maksu kyseessä? Koska onhan minulla oikeus suomenkieliseen palveluun, eikö?


Mieleeni muistuikin tästä ihan mahtava tapahtuma, jota sain todistaa vuosia sitten eräillä markkinoilla. Olin katselemassa erään kojun tuotteita, kun vieressäni suomenruotsalainen osti samasta kojusta tuotteen ja maksoi sen käteisellä. Hän jäi puhumaan ruotsia kojun myyjälle, joka vain levitteli käsiään hämmentyneen näköisenä ja toisteli ”Inte svenska”. Myyjä ja asiakas viittoilivat toisilleen jonkin aikaa, toisiaan ymmärtämättä, kunnes suomenruotsalaiselta löytyikin se suomen kieli takataskusta!


Kojun myyjä oli antanut ostajalle liian vähän rahaa takaisin ja sitä oli yrittänyt ruotsiksi selittää myyjälle. No asiakas sai rahansa ja jatkoi matkaansa naama rutussa. Itse jäin juttelemaan myyjän kanssa hetkeksi ja hän kertoi minulle, että ymmärtää ja puhuu kyllä ruotsia oikein hyvin, mutta ihan vain piruuttaan oli esittänyt ettei ymmärrä. Oli kuulemma niin kurkkuaan myöten täynnä suomenruotsalaisia, jotka eivät suostu suomea puhumaan ja katselevat aina suomalaisia alaspäin. Mielestäni voitaisiin laajentaa tällaista toimintatapaa enemmänkin, jos suomessa ei pärjää suomella tai englannilla, niin olkoon sitten pärjäämättä. Enhän minäkään mene Ruotsiin vaatimaan palvelua suomeksi, maassa maan tavalla!



Kaksikieliset kunnat Suomessa

Suomessa on turhan monessa kunnassa ruotsin kieli aivan liikaa esillä. Käsittelenkin tässä kappaleessa ruotsin kielen ihannointia muutamalla taholla.


Tässä kirjoituksessa on hyviä huomioita suomalaisten ja suomenruotsalaisten rinnakkain elosta. Korostuu hyvin sekin mainitsemani seikka, että suomenruotsalaiset ja ruotsinkieliset todellakin pitävät suomalaisia vähempiarvoisina, kun jo koulussa pidetään välitunnit eri aikaan, ettei vain joudu kohtaamaan ”väärää” kieltä puhuvia.


Minua häiritsee suuresti juurikin tuossa kirjoituksessa mainittu epäkohta, että joissain paikoissa esimerkiksi teiden nimet ovat ensin ruotsiksi ja vasta sitten suomeksi. Jopa joissakin opasteissa on näin, enkä tosiaan ymmärrä sitä. Tuntuu, kuin olisi huomaamattaan ylittänyt rajan ja saapunut Ruotsiin. Puhumattakaan siitä, jos satut eksymään Närpiöön, siellähän ei pahemmin missään näy tai edes osata suomea. Ja jos suomea siellä puhut, tiedät puhuneesi… Ajoimme joskus mieheni kanssa Närpiön läpi ja pysähdyimme tankkaamaan siellä. Kävimme sisällä kysymässä reittiä, kun emme olleet täysin varmoja siitä ja jessus sitä tuijotusta ja vieläpä vihaista sellaista! Meille vastattiin vihaisesti ruotsiksi ja yritimme selittää, ettemme puhu ruotsia, joten ”Inte svenska” vaan. Vastaukset tulivat yhä vain ruotsiksi ja olimme lähdössä, kunnes yksi asiakkaista tiuskaisi vihaisesti peräämme -suomeksi, vau-, että ”Täällä puhutaan vain ruotsia!” Että jos pysähdyt Närpiössä etkä puhu ruotsia, pidä suu supussa ja naama rutussa vain!


Vahvasti kaksikielisillä paikkakunnilla on myös yksi todella raivostuttava yksityiskohta, kun soitat johonkin palvelunumeroon. Asuin aikanani hetken aikaa tällaisella paikkakunnalla ja aina kun soitin lääkäriin, neuvolaan, kunnantalolle, yritykseen, ihan mihin vain, niin nauhoitettu viesti tuli ensin ruotsiksi ja vasta sitten suomeksi. Siinä pyydettiin valitsemaan kieli ja valitsin tietysti suomen. No eikö silti tullut kaikki nauhoitteet ruotsiksi ja suomeksi ja tietysti se ruotsalainen ensin! Siis miksi? Juurihan minä olin valinnut kieleksi suomen! Testasin muuten joskus ja valitsinkin ruotsin kieleksi. Arvaapas vain, että tuliko siellä pelkästään ruotsiksi ne nauhoitteet? No tietysti, eihän sitä nyt voi ruoskia suomenruotsalaisten herkkiä korvia kamalalla suomen kielellä!


Yksi ongelma on myös terveydenhoito vahvasti kaksikielisillä paikkakunnilla, ainakin suomenkielisille. Pakkoruotsia on perusteltu myös sillä, että ruotsinkielisten pitää saada terveydenhoitoa ruotsiksi, koska kielimuuri siinä voisi aiheuttaa turhaa viivästystä tai jopa vaaratilanteita, mikä on aivan totta. Se toimii kuitenkin myös muihin suuntiin, tai ainakin pitäisi toimia. Haluaisin itsekin, että nimenomaan terveydenhoidossa ei olisi kielimuuria hoitajan tai lääkärin ja potilaan välillä, mutta kyllä se vain usein on. Monen monta kertaa minullakin on ollut kielimuuri lääkärin tai hoitajan kanssa, mutta ei toki aina ruotsinkielisten kanssa, vaan myös mm. venäläisen ja virolaisen lääkärin tai hoitajan kanssa. Tässä sopisikin kysyä, että miksi ruotsinkielisellä on oikeus saada hoitoa ilman kielimuuria, mutta suomenkielisellä ei?


Tähän lääkäriasiaan viitaten voisinkin kertoa oman kokemukseni suomenruotsalaisen lääkärin kanssa kokemastani kielimuurista useampi vuosi sitten, kun vielä asuin kaksikielisellä paikkakunnalla. Olin kärsinyt kovasta ja koko ajan pahenevasta kurkku- ja nielemiskivusta neljä päivää, puheeni oli puuromaista ja epäselvää ja yleisvointi alkoi olla todella huono. En ollut saanut syötyä oikein mitään moneen päivään ja olin valvonut käytännössä kolme yötä, nukkuen välillä ns. koiranunta ja kun kuume ei enää laskenut edes lääkkeillä alle 38,5 asteeseen ja nousi yli 39 asteeseen jo pari tuntia lääkkeestä, luovutin ja lähdin päivystykseen. Olin sinnitellyt noinkin pitkään vain siksi, että oli juhannuksen aika ja alkuun luulin vaivan olevan vain flunssa.


No istuin päivystyksessä monta tuntia kovassa kuumeessa ja huonovointisena, olin sisäänkirjatessa saanut käskyn olla syömättä ja juomatta mitään, koska hoitaja epäili nielupaisetta joka ehkä leikattaisiin. Kun oli kulunut liki 6h pelkkää odottelua ja olo meni aivan järkyttäväksi, kävin kysymässä hoitajalta saisinkohan juoda pienen tilkan vettä. Sain luvan ja hoitaja kävi ilmeisesti konsultoimassa lääkäriä, koska hän kävi lääkärin huoneessa, johon pääsinkin sitten vajaan 5min päästä sisään.


No lääkäri oli suomenruotsalainen ja hän tutki minua hetken, vilkaisi nieluun ja kysyi kysymyksiä. Lopputulemana viitisen minuutin jälkeen hän totesi, että voin lähteä kotiin, nielussa näkyi ehkä jotain muttei ole ihan varma, tule takaisin jos olo menee huonommaksi ja ota tarvittaessa Buranaa ja Panadolia, mutta nyt ei ole mitään mitä päivystyksessä voitaisiin tehdä, puhekin on ihan selvää niin ei se varmaan nielupaise ole. Hetken piti kuumeisilla aivoilla prosessoida, että sanoiko lääkäri tosiaan noin potilaalle, joka on luultavasti hyvin lähellä pyörtymistä, 40 asteeseen kivunneessa kuumeessa tunti sitten otetuista lääkkeistä huolimatta, potilaalle jonka puhe kuulostaa siltä kuin kurkussa olisi peruna ja yleisvointi on yhä todella surkea kuten olin lääkärille kertonut. Puhumattakaan sitten siitä, etten tosiaan saanut siltä kivulta nukuttua ja jokainen nielaisu tuntui repivän kurkun kappaleiksi ja siltä kuin joku käyttelisi nielussa polttorautaakin samalla. Ja minähän itkin siitä kivusta joka kerta kun nielaisin. Ja tiedoksi, minä en itke kivusta todellakaan helpolla, edes synnytyskivuista ilman lääkkeitä en itkenyt.


Kieltäydyin lähtemästä ja kerroin, että puheeni ei todellakaan ollut selvää, jonka myös minut sisäänkirjannut hoitaja totesi heti päivystykseen tullessani. Kerroin uudestaan myös todella huonosta yleisvoinnista, etten enää pärjännyt kivun kanssa, lääkkeistä huolimatta todella korkeasta kuumeesta ja kaikista muista vaivoista. Lääkäri oli yhä sitä mieltä, että puheeni oli selvää ja voisin lähteä kotiin, mutta kieltäydyin yhä, joten hän pyysi paikalle konsultoimaan päivystävän kirurgin tai jonkun vastaavan, en enää muista kunnolla. Hän tuli onneksi nopeasti, totesi heti puheeni olevan erittäin epäselvää ja vilkaisi kurkkuuni nopeasti ja sanoi samantien, että aivan selvä ja suuri nielupaise, pitää puhkaista heti.


Siitä sitten mentiin kirurgian puolelle, puudutettiin niin hyvin kuin voitiin ja aloitettiin paiseen puhkaisu. Ihan hirveä toimenpide, mutta kirurgi ja hoitaja olivat todella mahtavia ja suhteellisen nopeasti se sitten oli onneksi ohi. Ja mikä parasta, pahin kipu alkoi heti helpottaa ja puhekin selkiytyi hieman! Sain kolmet tujut antibiootit ja kuumelääkkeitä ja hyvät hoito-ohjeet ja nielu lähtikin sitten nopeasti parantumaan. Kotiin päästyäni nukahtelin koko ajan, kun olin valvonut käytännössä kokonaan kolme yötä ja jessus sitä tunnetta, kun sai nukuttua kaikkien kipujen jälkeen! Kuumekin pysyi viimein lääkkeillä alhaalla eikä noussut lainkaan niin korkeaksi ja seuraavalla viikolla olevassa tarkastuksessa olin melkein täysin kunnossa, kuin olisi mitään vaivaa koskaan ollutkaan. En välttämättä haluaisi sanoa tätä, mutta tuo kirurgi joka tuli konsultoimaan, oli suomalainen.


Tähän kappaleeseen sopii vielä se, että kun asuin tuolla paikkakunnalla ja etsin paikkakunnan Facebookin ryhmistä muutamaa tuotetta joita piti hankkia, niin moni teksti oli ruotsiksi. Ei siinä, mutta usein niiden tekstien perässä oli virke ”Samma på finska”. Siis… Jos ihminen, joka ei osaa ruotsia – kuten minä- lukee sen tekstin ruotsiksi, ei hän sitä osaa kääntää suomeksi, vaikka siellä lukee perässä että sama suomeksi! Onneksi nykyään on kääntäjät.


Ahvenanmaa

No sitten tuo käytännössä oma maansa, joka sijaitsee kuitenkin Suomessa; Ahvenanmaa. En ole ikinä käsittänyt tätä touhua Ahvenanmaan kanssa. Siis siellä vihataan suomen kieltä ja suomalaisia, siellä ei saa puhua suomea, sieltä ei makseta tänne veroja, heitä ei koske esim. varusmiespalvelu jne. Joten miksi se muka kuuluu Suomeen, varsinkin kun on maantieteellisesti lähempänä Ruotsia kuin Suomea? He saavat kaikki suomalaisten oikeudet, ilman velvollisuuksia. Miksi? Ihan vain siksi, että sattuvat molkottamaan ruotsia siellä hornan tuutissa ja vihaavat Suomea ja suomalaisia?


Ilta-Sanomien uutisessa käsitellään Ahvenanmaan erikoisuuksia, joita itse olen aina ihmetellyt. Tuosta uutisesta voit myös tutustua Ahvenanmaan historiaan ja ihmisten kertomiin kokemuksiin paikasta.


Tässä kirjoituksessa huomaamme, että Ahvenanmaalla on hassusti erityisoikeuksia. Esimerkiksi nostan tuon, että Ahvenanmaalla yli 90% väestöstä oli tuolloin ruotsinkielisiä, mutta 5% oli suomenkielisiä, jolloin se olisi pitänyt lisätä toiseksi viralliseksi kieleksi. Siltikään suomi ei ollut virallinen kieli siellä, joten suomenkielisille ei tarvitse taata suomenkielellä palveluja siellä.


Lisään vielä muutamia linkkejä uutisiin, joista voit lukea miten suomalaisia syrjitään Ahvenanmaalla. Niistä voit lukea kokemuksia sieltä suomalaisena ja miettiä uudestaan, että onkohan sittenkään hyvä idea suunnata sinne lomalle, jos ruotsia et puhu.


Muistat varmaan, kun Ahvenanmaa halusi poistaa suomenkieliset paikannimet virallisista kartoista, vuosia ja vuosia sitten. Tuohan olisi ollut aivan valtava työmaa, olisi siis pitänyt tuon pienen, käytännössä itsenäisen ja meistä irrallisen valtion takia heittää kaikki ympäri ja alusta asti uudelleen tehdä valtavia muutoksia joka paikkaan. Ihan vain siksi, että he eivät satu pitämään suomen kielestä, mutta kyllähän se nyt pitää muuttaa. Oikeasti, jos se suomenkieli on noin kamalaa, painuisivat ihan tosissaan sitten sinne Ruotsiin asustelemaan omiensa seuraan. Ei kun ai niin, eiväthän he voi, kun sitten menettäisi erityisasemansa, tulisi elämään jopa hiukan velvollisuuksia ja oikeuksia poistuisi.


Jaan vielä tämän kuvan kanssanne, on todella hyvä ja kuvaava! Mutta uskon 100% varmuudella, että mikäli joku hyökkäisi Ahvenanmaalle, sitten me suomalaiset kyllä kelpaisimme sitä puolustamaan, koska velvollisuuskin siihen ilmeisesti on, kuuluuhan Ahvenanmaa Suomeen...




Pakkoruotsi, taittuuko vielä?

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pakkoruotsi pitää lopettaa. Eihän siitä ole mitään hyötyä! Sen ideana on, että turvataan ruotsinkielisten palvelu Suomessa. Miten moni kuitenkaan osaa tarpeeksi ruotsia edes sen pakkoruotsin jälkeen? Moni vain rämpii jotenkin sen pakkoruotsin läpi, eikä enää ikinä sen jälkeen käytä saati tarvitse sitä ruotsia.


Sama pätee minuun, olen rämpinyt läpi tuon pakkoruotsin, suhteellisen hyvillä arvosanoillakin vielä, mutta silti, en ole koskaan sitä tarvinnut. En, vaikka olen asunut kaksikielisellä paikkakunnallakin, enkä osaa ruotsia enää ollenkaan. Muutamia sanoja muistan sieltä täältä tai pystyn päättelemään, mutta siihen se jääkin. Sama pätee varmasti moniin, kun sitä ruotsia ei vain tarvitse, niin sitä ei tule opeteltua tai edes pidettyä yllä ja hiljalleen se unohtuu.


Toki jotkut siitä ruotsin opiskelusta hyötyvät ja käyttävät varmaan paljonkin elämänsä aikana, osa muuttaa Ruotsiin jne. Mutta kyllä sanoisin, että se on niin pieni vähemmistö joka sen opiskelusta hyötyy, että miksi koko kansan sitä pitäisi opiskella? Eihän yhteiskuntaa muutenkaan muokata vähemmistön ehdoilla muissa asioissa, miksi tämä siis on eri asia?


Klamydialla onkin tähän aiheeseen tehty kappale Pakkoruåttii ja voin täysin samaistua kappaleen kohtaan Ahvenanmaasta ”Voitaisko vaihtaa se takas vaikka Karjalaan? Kannatan ehdottomasti! Kannattaa kuunnella ajatuksella koko kappale, on niin hyvin tiivistetty siihen koko pakkoruotsi! Ja pidä mielessä, että Klamydia on Vaasasta, joka on kaksikielinen kunta hyvinkin vahvasti. Kertoo mielestäni jotakin, kun jopa kaksikielisellä paikkakunnalla asuvat ihmiset kokevat pakkoruotsin turhaksi.


Olen aikanani työn perässä ja muutenkin kulkenut paljon ympäri Suomea ja tavannut paljon ihmisiä monilta paikkakunnilta. Mukaan mahtuu tuhottomasti mielipiteitä asiasta kuin asiasta, mutta ruotsia koskevissa mielipiteissä selvä enemmistö on ollut pakkoruotsia vastaan. Ja tätä tukee myös se, että pakkoruotsia on yritetty vuosia ajaa alas milloin minkäkin tahon toimesta. Siltikään se ei vain mene läpi, vaikka mitkä tahot tai asiantuntijat tätä puoltavat. Kertoo surullista tarinaa siitä, miten pahasti olemme Ruotsin talutusnuorassa.


Haluan vielä sanoa, etten vihaa suomenruotsalaisia, tai ajattele suomalaisten olevan heitä parempia tai vastaavaa. Minua vain ärsyttää heidän -tai ainakin monien, joihin olen törmännyt- suhtautumisensa suomalaisiin ja paikoitellen jopa sairaalloinen ruotsinkielen ihannointi. Mielestäni kukaan ihminen ei ole toista parempi tai arvokkaampi vain sen kielen perusteella, jota puhuu. Sukujuurilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan, teot määrittävät ihmisen, ei se sukulinja.




No mitenkä, läpäisitkö sinä kunnialla pakkoruotsin vai oliko vaikeuksia? Osaatko vielä nykyään ruotsia, vai onko kaikki unohtunut? Oletko tarvinnut ruotsia koulun jälkeen? Pitäisikö pakkoruotsi mielestäsi lopettaa?










____________________________________________________________________________________________________________


Kielivalinnat:

https://www.sukol.fi/liitto/uutiset/tilastotietoa/tilastotietoa_kielivalinnoista/perustietoa_kielivalinnoista/vuosiluokilla_1_6


Toinen kotimainen kieli:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_kotimainen_kieli


Ruotsalaiset eivät ymmärrä suomenruotsalaisten puhetta:

https://sverigesradio.se/artikel/6819103


Huomioita suomenruotsalaisuudesta:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/seppo-makinen/suomenruotsalaiset-syrjivat-suomalaisia-mista-he-puolestaan-syyttavat-naita/


Ahvenanmaa – verovapaus, ei asevelvollisuutta:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008033528.html


Ahvenanmaan erityisasema purettava:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/immonen/52188-ahvenanmaan-erityisasema-purettava/


Haukkumista, kiusaamista ja syrjintää Ahvenanmaalla:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201806072200982059


Suomenkieli oli liikaa suomalaisen ketjuyrityksen nimessä:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201806072200983067


Ahvenanmaa haluaa siivota kartoista suomenkieliset nimet:

https://yle.fi/a/3-5071432


Ahvenanmaa – kuva:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/marko-suutari/taffelmaa-haluaa-jaada-yksin/


Klamydia – Pakkoruåttii:

https://www.youtube.com/watch?v=e_-Wn4ktIus
















Kommentit

  1. Suomen kaksikielisyys on aika tavalla näennäistä ja mielestäni turhaa resurssien tuhlausta. Kukaan ei vie suomenruotsalaisilla heidän kielioikeuksia, mutta sen ei mielestäni tarvitse olla pakollista kouluissa, erityisesti niillä alueilla, joissa ruotsia ei juuri puhuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, kun nyt edes rajattaisiin pakkoruotsi vahvasti kaksikielisille paikkakunnille koko maan sijasta, mutta edes sitä ei saada tehtyä.

      Poista
  2. Näit suuren vaivan kirjoittaessasi pakkoruotsista. Vastaan kysymyksiisi.
    Luin vapaaehtoisesti ruotsia vuodesta 1956 vuoteen 1964. Se oli etuoikeus eikä pakko, koska kävin oppikoulua. Kansalaiskoululaiset eivät saaneet lukea mitään muita kieliä kuin suomea. Läpisin ruotsin kokeen ylioppilaskirjoituksissa ilman ongelmia. Kävin Tukholmassa luokkaretkellä ensimmmäisen kerran vuonna 1961 menomatkalla pienellä Viking-paatilla Korppoosta Kapellskääriin ja paluumatkalla hiukan suuremmalla Borella kuninkaan linnan edestä Turkuun.
    Osaan vieläkin ruotsia 60 vuoden jälkeen jopa paremmin kuin ylioppilaskokeissa. Pidin tietoisesti taitoa yllä, että en unohda, koska sen opettelemisessa oli vaivaa. Olen matkustanut Ruotsissa vuosikymmenien aikana pohjoisesta etelään ja idästä länteen Övertoneåsta Trelleborgiin, Göteborgista Kalmariin, Ahvenanmaan ja Turun saaristossa, Gotlannissa, Öölannissa ainakin 40 kertaa. Olen hullaantunut Itämereen, laivamatkoihin ja saariin. Pidän Ruotsista ja ruotsalaisista. Varsinkin Viikingit, sekä Suomen ja Ruotsin yhteinen historia kiinnostavat minua, ja ruotsin kielestä on suuri hyöty. Nykyisin en ikäni takia enää matkustele, mutta luen ja katselen svt:tä Suomeakaan en tarvitse arkipäivänäni tai työssäni 54 vuoteen, mutta harrastan sitäkin.
    Asun Saksassa ja olen eläkkeellä. En arvannut 12 vuotiaana edes, että tulen ansaitsemaan leipäni saksan kielellä. Suomessa kävin viimeksi 8 vuotta sitten. Pakkoruotsi ei ole koskaan ollut minun ongelmani eikä tule koskaan olemaan. Sen voi lopettaa tai olla lopettamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta kommentista!

      Hienoa, että olet hyötynyt ruotsin opiskelusta! Varmasti osa siitä hyötyykin, mutta uskoisin sen osan väestöstä olevan paljon pienempi, kuin sen osan, joka ei siitä hyödy. Eihän sitä tietysti nuorena vielä tiedä, mikä kieli elämässä auttaa eteenpäin, mutta mielestäni ratkaisu ei ole pakottaa koko maata opiskelemaan jotakin kieltä, sen pitäisi olla jokaisen oma valinta.

      Mutta on hyvä saada kommentteja kaikista näkökulmista!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen äiti, teen siis kaiken väärin

Suomen talous nousuun - vai päättäjien ja kaverien taskut pulleiksi?

Wilma, Wilma, Wilma... Wilma... vielä kerran Wilma!

Läheltä piti-tilanteita liikenteessä

Myyttejä kissoista - totta vai hölynpölyä?

Hävyttömän kallista bensaa