Surullisen kuuluisa lumilinko

Voisin kertoa sinulle perheemme lumilingon surkuhupaisan elämänkaaren. Koska tämä kyseinen murheenkryyni on surullisen kuuluisa sen myyneen liikkeen myyjien keskuudessa enkä halua mustamaalata ketään tai mitään tahoa, en mainitse lingon merkkiä tai ostopaikkaa. Haluan vain jakaa kanssasi tämän tarinan, joka naurattaisi, jos se ei itkettäisi.

Edellisestä artikkelistani Pirun talvi voit lukea oman mielipiteeni lumitöistä.

Perheen uusi tulokas

Kaikkihan alkoi vuonna 2021 syksyllä, kun mieheni kanssa päätimme, että meille riitti se käsin lumen kolaaminen. Olimme matkalla sukulaisia tapaamaan toiseen kaupunkiin ja aioimme käydä ostamassa tietyn lumilingon, jota ei omasta kaupungistamme enää saanut. Sopivasti kyseisen kaupungin liikkeestä se linko löytyi vielä. Vastassa meitä oli heti innokas myyjä, joka avuliaasti lähti meitä johdattamaan tiedustelemamme lumilingon luo. Myymälässä oli sitä vain yksi kappale vuodenajasta johtuen, valmiiksi koottuna, kun esittelykappaleena kuulemma oli hyllyssä seisonut. Täysin käyttämätön, vain vähän pölyinen hyllyssä seisottuaan vuoden päivät.

No se mitään haittaa, eipähän itse tarvitse koota, jos vain autoon mahtuu, kärryä kun ei tullut mukaan kun varauduttiin osissa tulevaan linkoon. Varmistetaan vielä, että on sitten varmasti käyttämätön, juu kyllä on, ihan tyhjä, käytännössä paketista vain otettu, saadaan testata että mahtuu autoon ja jos ei mahdu niin rahat takaisin heti. No ei sitten muuta kuin kassan kautta ulos ja nostamaan linkoa auton kyytiin. Hyvin mahtui sinne myyjän avustamana, hiukan vinoon piti laittaa että mahtui, mutta mitäs tuo nyt haittaisi, liinat kiinni ja menoksi, nokka kohti sukulaisia.

Sukulaisten luona vierähti pidemmän aikaa ja illan lähestyessä kamat kantoon ja autoon. Hetkonen, mikäs tuo haju on? No bensaahan se, muksut kauemmas autosta varmuuden vuoksi ja tutkimaan. Mikäs tuo ääni on? Tip, tip, tip… No tyhjä linkohan siellä vaan bensaa tiputteli autoon, lätäkön jo saanut aikaiseksi. Luukku auki, linko irti ja ulos tarkempaan syyniin. Juu ihan tyhjältähän se näyttää, mitä nyt vähän bensan pinta näkyy tankkiin kurkatessa. Öljytkin näkyisi olevan täynnä. Mitäs nyt sitten tehdään?

”Tyhjä” linko pitäisi matkaan saada kun ennen talvea enää ei olla tulossa tuohon kaupunkiin tai sukulaiset meille päin, peräkärryä ei ole saatavissa siihen aikaan enää mistään ja auto haisee kuin bensa-asemaa sieltä käsin pyöritettäisiin. Lapsetkin olisi ihan suotavaa saada mukaan kotiin, yöksi ei nyt huvittaisi jäädä ilman yöpymisvarusteita, saati sitten kun töitäkin olisi seuraavana päivänä. Toki se autokin olisi mukava saada kotiin, eikä taksilla lähteä pitkää matkaa kulkemaan kotia kohti ja sitten pohtia auton hakemista toisesta kaupungista. Ja tottakai julkisillakaan ei pääse kotiin, hiukan syrjemmässä kun asutaan.

Ensiapuna auton matto ulos, onneksi oli reunat niin keräsi kaiken bensan siihen, ei sitten muuta kuin pesuhommiin ja auto tuulettumaan. Sitten vähän lingon ihmettelyä ja kallistelua, juu kyllä se tiputtaa bensaa kun kallistaa, mutta kun se perkele ei mahdu täysin pystyssä autoon. Mukaan ei tullut otettua työkalupakkia, jotta saisi sitä purettua, eikä tietenkään sukulaisilta löydy sopivia työkaluja hommaan, näkyisikin olevan vielä jokin erikoistyökalu, joka sen pirun purkamiseen vaadittaisiin. Ei mahda mitään, tankki sitten tyhjäksi vaan sukulaisille kanisteriin, jossa siinäkin meni aikansa, kun linko ei olisi sittenkään halunnut luopua bensoistaan.

No vihdoin päästiin matkaan kotia kohti ja saatiin pahimmat hajut ja katkut pois autosta. Kotimatkassa kuluikin pidempään kuin oli tarkoitus, kun ajeltiin pienempiä teitä pitkin että saatiin kuitenkin ikkunoita pidettyä auki. Kotona kului päiviä, mutta autossa bensan haju pysyi siinä matossa, pestiin mattoa uudestaan ja uudestaan ja tuuletettiin ympäri vuorokauden monta päivää. Käytiin sitten lopulta hakemassa tujumpia pesuaineita ja vihdoin ja viimein viikon ja kymmenien pesujen jälkeen haju lähti. Tästä ärsyyntyneenä ja kädet rusinoina olinkin yhteydessä sitten myyjäliikkeeseen, että meillä taitaa olla hiukan eri käsitys sanan ”tyhjä” merkityksestä. No saatiin hyvityksenä hiukan bensaa linkoon ja noutaa se saman ketjun liikkeestä omasta kaupungistamme. Homma sillä selvä.

Mutta eihän tämä vielä tähän päättynyt, se oli vasta alkua ongelmien höystämällä tiellä.

Talvi 2021-2022

No lumi tuli ja päästiin testaamaan linkoa. Kyllähän se lunta kauhoi ja heitti, pari kertaa lumityöt tehtiin, kunnes. Linkopa päätti erään kerran kesken lumitöiden pysähtyä niille sijoilleen. No mikäs siihen nyt tuli? Käynnissä se oli ja terät pyörivät käskystä kuten kuului, mutta eteenpäin ei mennyt, ei vaikka miten vetokahvaa yritti, siinä oli ja pysyi. Sitten yhtäkkiä nyppäsikin eteenpäin, ihan vain jysähtääkseen pysähdyksiin taas siltä seisomalta. Siinä kitkutteli aikansa ja ohops, nyt vetää taas. Lumityöt eivät varmaan vielä koskaan ennen tuota ole olleet yhtä mielenkiintoisia ja nytkähteleviä.

Mitä pidemmälle talvea edettiin, sitä enemmän harvinaisuudeksi tuon vetotoiminnon toimiminen muuttui, se toimi jos sitä sattui huvittamaan. Kyllä sitä lopulta yleensä sai lumikolaan tarttua, linko kuitenkin painaa sen liki 60kg, niin sitä ei pitkään jaksa lumessa itse työntää, puhumattakaan siitä että sepä päätti myös temppuilla renkaidensa kanssa, kansankielellä siis lukitsi ne. Kyllähän se veto sitten aina välillä toimi, mutta aika nykivää se meno välillä oli ja monet mustelmat tuli kerättyä, kun yhtäkkiä meno tyssäsi. Ja eihän tuo tietenkään riittänyt, vaan linkopa päättikin erään kerran sitten olla käynnistymättä ollenkaan. Ja sitä seuraavalla kerralla. Ja sitä. Ja sitten se taas käynnistyikin, no käytetään nyt sitten, eipäs sittenkään, veto ei toimi taaskaan ja lunta on kertynyt aika kinokset, missä se lumikola nyt taas olikaan…

Linko oli äärettömän yhteistyöhaluton ja lopulta tuo vuoden 2021 talvi mentiinkin enimmäkseen yhä sen lumikolan turvin. Vihdoin kuitenkin tapahtui asia, joka tapahtuu joka vuosi; kevät saapui ja lumet alkoivat sulaa, joten lumilinko jätettiin täysin rauhaan pariksi viikoksi. Ajateltiin sitten, että joskos se onkin vain vilukissa eikä siksi halunnut toimia talvella, no kokeillaan. Eletään alkukevättä 2022 ja haetaan lumilinko nauttimaan kevätauringosta keskelle pihaa. Siinä sai lämmetä aikansa ja sitten nyppimään käyntiin.

No ei hän mitään käynnistyä halunnut, tuhahteli vain meille turhautuneesti kun yritettiin herätellä häntä ”hyvin” ansaitulta kesälomalta. Bensaa on ja öljyä, mikä lienee vikana? No jaa’a, mutta huonolta kuulostaa, yskii, köhii ja paukahtelee varoittavasti. Ei yritetty hirveän pitkään käynnistellä, etteivät naapurit ilmoita ammuskelusta asuinalueella, sen verran kovia ne seutua pitkin kaikuvat pamaukset olivat, että oli ihan varteenotettava mahdollisuus.

Ei kai siinä sitten, takuuhuoltoon vain.

”Huolto”

Kiikutettiin linko huoltoon, tällä kertaa peräkärryn kanssa, kun oltiin tietoisia hänen taipumuksestaan tiputella bensaa vinossa ollessaan. No sinne jäi, heipat jätettiin ja odottelemaan sitten yhteydenottoa.

Muutama viikko vierähti ja puhelin soi kun oltiin ajamassa mökille, nyt on linko kunnossa. Vikana oli ollut liikaa öljyä. Olipas hassu vika, sitä kun ei oltu itse lisätty linkoon, kun niitä ei valutellut, joten siinä oli liikkeestä ostettaessa olleet öljyt sisällä. Päätettiin kääntyä ympäri kun pitkää matkaa ei vielä oltu ehditty ajaa, ettei linko unohdu loman aikana.

Linkoa hakiessa liikkeen myyjät toimivat hetken etsivinä, kun lingon kuitti oli kadonnut. Ei ollut palautunut huollosta eikä liikkeestä löytynyt, jonnekin hukkapiiloon kadonnut. No, siellä hukkapiilossa se on vielä tänäkin päivänä, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Fiksuna tyyppinä pyysin kuitista kopion liikkeen koneelta, ihan vain varuiksi. Linko nopeasti kotiin ja matka takaisin mökille.

Talvi 2022-2023

Emme asu kauhean eteläisessä Suomessa, mutta eipä meillä silti tuppaa kesäisin lunta satelemaan vaikka etelämmässä asuvat niin joskus kuvittelevatkin, niin mehän emme tietenkään tajunneet linkoa kesällä käynnistää. Joten olikin sitten todella ”kiva” yllätys, kun 2022 syksyn jälkeen lumien tultua todettiin linkoa käynnistäessä, että se piru ei käynnisty. Yhä vain yskii ja köhii ja pamahtelee. Kyllä siinä pari ärräpäätä suusta karkasi. No miehen kanssa nostettiin linko sitten keskelle olohuonetta, josko se kuitenkin vain olisi viluissaan ja ei kun lumikolaa hakemaan, taas.

Linko pönötti keskellä olohuonetta kaksi päivää, jotta varmasti oli sula ja lämmennyt, linko taas kantoon ja pihalle. Voitto tämäkin, kumpikaan meistä miehen kanssa ei tipahtanut linkoa kantaessa rappusista tai liukastunut, kunnialla selvittiin siis siitä osuudesta molempiin suuntiin ilman vääntyneitä tai murtuneita nilkkoja.

Mutta ei kun ei, linko pitää vieläkin samaa kiukuttelua, en käynnisty, en varmasti, en halua, ei ei ei, tässä olen ja tähän jään. No jää sitten perkele.

Talven mittaan yritettiin epätoivoisina sitä rakkinetta saada käyntiin, mutta ei. Siinä oli täysin sama vika, josta se jo kävi huollossa ja viaksi oli huollon mukaan osoittautunut se liian suuri määrä öljyä, joten viimeisenä oljenkortena vielä tyhjättiin öljyt ja putsattiin niitä osia. Uudet öljyt, uudet bensat, monen monta kertaa ja epätoivoisina annettiin toivonkipinälle tekohengitystä, mutta siltikään ei. Lingon mielipide kaikkeen oli ei ei ei.

Ei auta, linko takaisin huoltoon vuoden 2023 tammikuussa.

Sinne jäi taas linko, täytelty taas samat liput ja laput. Painotettu lipuissa ja lapuissa ja erikseen vielä vastaanottavalle varaston työntekijälle, että kävi jo samasta viasta huollossa, sanokaa sinne huoltoon että korjatkaa tällä kertaa oikeasti, jooko? Huollossa kuulemma paljon jonoa, no voi kun kiva, takuukin menee sopivasti umpeen 2023 syksyllä.

Talvi tuli ja menikin, mutta lingosta ei kuulu mitään. Lumikola oli kovassa käytössä ja kuinkas muutenkaan, lunta tuli enemmän kuin tarpeeksi ja linko vietti lomaa huollossa. Kevät saapui, lumet sulivat, linko lomaili edelleen. No odotetaan nyt vielä.

Lumitöihin viimein helpotus?

Kesä saapuu ja etenee, eikä linkoa vieläkään näy eikä kuulu, joten lopulta sitten heinäkuun lopulla soitan sen perään, että joskos nyt sitten syksyn jälkeen saisi viimein sen monta sataa maksaneen lingon käyttöön. No siellähän kuulemma liikkeessä nököttää jokin huollosta tullut lumilinko, tullut jo aikapäiviä sitten, mutta ei ollut mitään tietoja siinä. Olivat sitten liikkeessä ajatelleet että kyllä joku sen perään soittaa. No soitinhan minä juu, tiedä sitten mitä niille jättämilleni tiedoille oli käynyt.

Perheessä ja lähipiirissä sattui ja tapahtui kaikenlaista vähemmän mukavaa kesän lopulla, joten linko unohtui täysin, kunnes kelien kylmetessä palautui mieleen, että sekin pitäisi varmaan hakea. Viimein lokakuussa kaikki oli sillä mallilla, että päästiin sitä romukasaa hakemaan, joka ei sekään sitten ihan sujunut.

Kun pääsin varastolle, siellähän se linko nökötti ylähyllyllä varastossa. Voin vannoa, että näin lingosta meidän molempien tuntevan saman tunteen, kumpikaan ei ilahtunut toisensa näkemisestä. Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui se, että mitäs linkoa oikein oltiin hakemassa, kun siinä ei tosiaan mitään tietoja ollut. Varaston puolella kerrottiin, että tällainen lumilinko oli heille vain jätetty sinne hallille, kertomatta mitään kellekään koko liikkeessä ja ilman mitään tietoja. Olivat kuitenkin osanneet sen huoltoon lähettää, vaikka eivät kertomansa mukaan tienneet sen olevan rikki, eikä tietoa takuusta tai yhtään mistään. Onpas hassua, kyllä minä puhuin pitkät pätkät ja kirosin sitä peltikasaa sen vastaanottavalle työntekijälle ja riipustin pitkät pätkät tekstiä ja varmistin omat tietoni pariin kertaan.

No virheitä sattuu ja informaatiokatkoksia, ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Lopulta kuitenkin todettiin että juu, tämä kyseinen rakkine kuuluu meille. No siirrytään seuraavaan ongelmaan kuinkas muutenkaan; se huoltohan maksoi jotakin. Anteeksi, tässä romussa oli takuuta jäljellä huoltoon lähtiessä? Niin siis huolto ei mennyt takuuhuollon piikkiin, koska lingossa ei ollut alkuperäinen jokin tulppa kiinni - olisikohan ollut sytytystulppa jos nyt oikein muistan-, liikkeelle oli tullut lasku huollosta.

Anteeksi nyt, mutta mitä aktuaalista helvettiä? Mitään remontteja ei linkoon ole itse tehty, ei muokattu, irrotettu, lisätty, ainoastaan bensaa ja öljyä lisätty tarpeen vaatiessa ja yritetty käynnistää. Kaikki osat on meidän jäljiltä juuri ne, mitkä ostaessakin. Toki tyhjäsimme bensat ja öljyt ja putsasimme niitä osia, mutta mitään ei vaihdettu. Meillä ei satu olemaan kotona huoltamoa tai mitään varaosakauppaa, että vahingossa olisi laitettu väärä tulppa takaisin tai mitään. Ellei toki ensimmäisessä ”huollossa” ole jotakin osaa sitten vaihdettu. Vai lieneekö linko sittenkin ollut käytetty, tai alkuperäisestä liikkeestä ostettaessa jo aiemmin siellä tehty itse huoltoja tai vaihdettu osia?

Nyt alkaa nimittäin mennä yli, lingosta on maksettu uuden ja käyttämättömän hinta, monta sataa euroa joita on säästetty, nekin rahat olisi sitten voinut käyttää vaikka aurauksen ostamiseen ulkopuoliselta. Linkoa ei ole voinut käyttää käytännössä yhtäkään talvea, joten siitä ilosta on nyt sitten maksettu, että linko makaa huollossa ja lumityöt tehdään yhä käsin ja nyt vielä tulee lasku perään takuuhuollosta? Ei muuten vetele.

Eihän tilanne tietenkään ole työntekijöiden syy tai he sille mitään mahda, mutta minähän en maksa enää mitään ylimääräistä, kun nyt käytännössä ollaan maksettu siitä, että saadaan kasa romua pihalle ja tehdä yhä käsin ne lumityöt. Toki sitten myös se on tuonut vielä lisää kuluja, kun sitä romua on raahattu edestakaisin huoltoon ja takaisin kotiin, joka sekään ei ole kovin lyhyt matka suuntaansa. Myyjien kanssa keskustellaan asiasta ja päättävät sitten, että hoitavat itse huollon kanssa tappelun laskusta joka on perusteeton, joten me saimme lingon mukaan kyytiin, ilman sitä laskua.

Kotona miehen kanssa pohditaan asiaa pidemmän kaavan mukaan ja kerrataan lumilingon alias romukasan elämänkaarta hetki hetkeltä, alusta lähtien käsillä olevaan hetkeen asti. Sama lopputulos joka kerralla, linko lienee käytetty tai sitten joku on mokannut siinä matkan varrella, mutta tällä kertaa se joku ei löydy tästä taloudesta.

Yhteys siis lingon myyneeseen liikkeeseen sähköpostitse jälleen ja kirjaan vielä kerran heillekin kaikki kommellukset matkan varrelta. Alkutaipaleen bensan valutus-episodista he tiesivätkin, kun oltiin sinne oltu siitä yhteydessä, mutta toimarin mukaan kaikki muut ongelmat tulivat ihan uutena tietona hänelle.

Päästiin toimarin kanssa yhteisymmärrykseen, että lingon takuuaikaa pidennetään vähän, koska on ollut paljon mutkia matkassa, eikä se nyt tainnutkaan ihan niin käyttämätön olla, kuin annettiin ymmärtää. Käytännössä silti käyttämätön, kun oli kuulemma asiakkaan pyynnöstä laitettu käyttövalmiiksi, mutta asiakas ei sitten ollutkaan koskaan linkoa noutanut ja asia oli ilmeisesti unohtunut myyjiltä, kun meille vakuutettiin sen olevan täysin tyhjä. No, en tiedä uskonko ihan täysin, mutta näillä nyt mennään.

Nykyhetki

Linko seisoo nyt ulkona, lunta tulla tupruttaa ja välillä aika reippaastikin on tullut. Vielä linko on toiminut, huollosta hakiessa olimme viisastuneet edellisestä kerrasta ja testasimme sen käynnistymisen jo ennen kyytiin ottamista.

Vielä linko on käynnistynyt ihan nätisti ja jopa iloisesti, on ilmeisesti saanut lomailla kyllikseen parin vuoden ajan, ainakin vielä tämän hetken tarpeiksi. Saa nähdä, muuttuko lingon mieli tässä talven edetessä. Jotakin pientä on jo havaittavissa, vetotoiminto temppuilee taas, uutena ideana on myös saanut jättää terät pyörimään ilman että itse antaa käskyä siihen… Jokin lingossa myös vingahtelee pahaenteisesti, joten kauhulla odottelen niitä isompia lumimassoja.

Lisäksi lingosta on paljastunut nyt uskomattoman pönttö suunnittelu. Veto- ja terienpyöritys kahvoissa on siis kytkimet ja huomasimme miehen kanssa, että terien kahvan kytkin on asetettu sellaiseen paikkaan, että linko heittää ison määrän lunta sen päälle väkisinkin, ihan sama miten yrität estää, ei onnistu. Senhän nyt voi arvata, mitä tapahtuu, kun lumi sulaa ja jäätyy vuorotellen siihen kytkimen päälle. Eipä tarvitse enää ihmetellä, miksi terät jäävät pyörimään, kun sen kytkimen ja palautusjousen ympärillä on melkein limen kokoinen jääköntti, jota yritetään sulatella tuolla ulkona kylmässä pakkasessa lämminvesipulloilla uskomattoman ahtaassa kolossa, jotta saataisiin vapautettua se kytkin ja jousi, ennen kuin on liian myöhäistä. Kukakohan oikein on saanut idean laittaa ne siihen? Huoh!

Ja nyt varmaankin pitäisi olla tyytyväinen, että veto toimii vielä! Pakko silti myöntää, etten nyt välttämättä haluaisi juosta sitä itsekseen tyytyväisenä köröttelevää ja teriä pyörittävää, karannutta linkoa kiinni mistään naapurin pihalta, on nimittäin myös vetotoiminnon kytkin jäätynyt jostakin johdostaan suojakuorensa sisältä, sekin jää tätä nykyä välillä päälle. Sitten kun linko on sellaiset kymmenisen minuuttia ollut käynnissä ja lämmennyt, veto toimii vain käskyn antaessa. Vielä...

Eli taas jossakin mahdollisimman veemäisessä kolossa taitaa olla jäätä ja lingon tuntien se vaijeri varmaan ruostuu poikki pian, kun ei sitä sitten voitu vaihtaa huollossa. Ja kyllä, molempiin huoltoihin viedessä kerrottiin myös vedon temppuilusta, joka on jatkunut lingon kotiutumisesta asti, mutta ehkäpä ne tiedot katosivat ennen sinne huoltoon pääsyä ja löysivät siellä vain käynnistymiseen liittyvän vian ja korjasivat sen.

Lopputulemana voin vain todeta, että on äärettömän yhteistyökyvytön rakkine. Ja jos vielä kolmas huolto tulee, en edes halua tietää mitä siitäkin tulee.

Jos ensimmäisellä kerralla katosi kuitti, toisella kertaa asiakas- ja vikatiedot, niin kolmannella kerralla varmaan katoaa koko linko.

En todellakaan ymmärrä tämän peltikasan sielunelämää, en sitten alkuunkaan.

Löytyykö sinun taloudestasi lumilinkomme sieluntoveri? Kerro siitä kommenteissa, ehkä lingoistamme voi tulla kirjekavereita! Tai itse asiassa… Unohdetaan se kirjekaveruus, päättävät vielä alkaa yhdessä lakkoon. Mutta voit toki jakaa kokemuksesi muutoin!